Olen yli 40-vuotias ja omat lapseni ovat jo murrosikää ohittavia nuoria. Varsinainen ammattini ei ole luokanopettaja, mutta olen tehnyt sijaisuuksia opettajana vuodesta 2006. Välillä olen pitänyt pidempiä taukoja keskittyen muihin töihin, mutta tämän vuoden aikana olen palannut takaisin opettajan työhön. 

Olen iloinen tästä mahdollisuudesta tutustua tämän päivän alakouluikäisiin, joihin tuskin muuten saisin samanlaista kosketusta. Lähipiirissäni tämän ikäisiä lapsia ei juuri ole. He ovat varsin inspiroivia, sanoisin. :) He tietävät asioista huomattavasti enemmän kuin monet aiemmat ikäpolvet heidän iässään. Heidän elämänrytminsä on nopeatempoisempaa ja täynnä virikkeitä ja tietotulvaa, mutta harvoin lähipiirissä ketään, joka todella opettaisi virtaamaan tuossa kaikessa niin, että se hyödyttäisi heitä. Suurin osa tästä ikäpolvesta näyttää vain kuljeksivan tuon kaiken virran keskellä ikään kuin poukkoillen seinämästä toiseen ilman suurempaa tavoitetta tai päämäärää arvellen kaiken tippuvan heille helposti ja itsestään, vanhempien lompakon kautta. En usko, että itsekään ajattelin kovin tavoitteellisesti alakoulussa, mutta asiat eivät tipahdelleet itsestään. Eivätkä vielä omien lastenikaan ikäpolvelle niin suuressa määrin kuin nyt. Kun alakoululaisen käsissä pyörii iPadit, Samsungin Galaxy Tabsit, iPhone 4S:t ja muut vastaavat laitteet, niin eikö elämä ole jo valloitettu.... 

Joten tästä aloittelen ja katsotaan mihin päädyn.