Joskus tuntuu siltä, että eräät lapset eivät kiitosta kestä. Kuten sanoin alku viikko meni hyvin, mutta sitten tänään tuntui jälki-istunnot olevan ikään kuin palkinto ja niitä sateli joillekin ihan liiaksi. Eikä ihan pienistä, vaan koulualueelta poistumista, tunnin väliin jättämistä jne. Eikä siinäkään sinänsä, jos kyse olisi ollut ensimmäisestä kerrasta, vaan eipä niin.

Koe meni tänään kuitenkin upeasti ja koko suuri luokka kunnostautui. Saivat kaikki hyvän tai siitä ylöspäin. Jotain on siis jäänyt mieleen ja kotonakin töitä on tehty. Jollain lailla nuo muka-niin-isot kutoset ovat niin hellyyttäviä. Toisaalta silmistä paistaa uhmaa ja halua ärsyttää ja kokeilla rajoja ja esittää kovista, joka ei rajoista välitä. Toisaalta he ovat lapsia, jotka kaipaavat huomiota ja huolenpitoa. Toisessa hetkessä ollaan niin isoa ja ei välitetä mistään, kun toisessa hetkessä tullaan kertomaan miten pikkusisko antoi synttärilahjaksi 2 euroa tai miten edellisenä iltana oli onnistunut suorittamaan haastavan ongelman. Nyt on menossa taikurien esiinmarssi. Pojilla on kortit mukana ja välitunneilla he tekevät trikkejä toisilleen. Niin minullekin ja on tosi tärkeää, että osoitan heille hetken huomion ottamalla sen kortin ja osallistumalla siihen. Ja jos vielä saavat tempun onnistumaan minulle, sitä suurempi ilo ja riemu on. :) PItäisi kaiketi kirmata jalkkiskentälle koko poikasakin kanssa. Heitä kun on liki kahteen joukkueeseen... 

Eräs poika sanoikin tänään tunnilla, että miesopettajia totisesti tarvittais, että poikiakin luokassa ymmärrettäisiin. No, se tuli kommenttina sen jälkeen, kun olin asettanut rajoja hiljaisen työskentelyn ajaksi ,että kaikki saisivat tehdä töitä rauhassa oman projektinsa kanssa. Eräälle hiljaa oleminen tuotti ja tuottaa äärimmäisiä vaikeuksia. Hänen pitäisi päästä vain menemään. Joten kommentti taisi kohdistua siihen, etten ymmärrä hänen liikunnantarvettaan. Minun silmissä välillä enemmän keskittymiskyvynpuutetta, tosin... Mutta ymmärsin myös pointin pojan sanoissa. Monin tavoin miesopettaja voisi osata nähdä asioita eri kantilta kuin naisopettaja. Uskon, että jossain kohtaa poikapainotteisessa luokassa miesopettaja osaisi vetäistä siitä paremmasta narusta saadakseen homman toimimaan silti antamatta epäjärjestyksen saada valtaa.

Joten oli siis hyvä jäädä viikonlopun viettoon ja itseasiassa palata todellisen työn ääreen vasta keskiviikkona. Onko pitkä viikonloppu sitten hyvä vain huono asia, se jää nähtäväksi. Sitä odotellessa viikonlopun virkistyksiin ja itsenäisyyspäivän viettoon. Hyvää sellaista kaikille!!