Tällä viikolla oppilaat ovat päättäneet yllättää minut todellakin. Yhtäkkiä sijaisen koeaika kai tuli täyteen ja he päättivät, että ehkä tämän sijaisen voi sittenkin ottaa vakavasti. Harmillista on, että pari koetta meni vähän penkin alle tässä ns. "koeajalla", mutta tämä viikko on osoittanut, että he sittenkin kuuntelevat ja ottavat opikseen asioita.

Olemme keskustelleet viime aikoina enemmän ja vielä enemmän toisen oman kunnioittamisesta, toisen rajojen kunnioittamisesta, yhteishengestä ja siitä, miten opettajalle ei joka asiassa ilmaista sitä omaa näkemystä, vaan on parempi mennä tietyn virran mukana. Ja että positiivinen asennoituminen näkyy muuallakin kuin käyttäytymisnumerossa. Että sillä voi todellakin vaikuttaa myös oppiaineiden arviointiin. 

Liikuntatunnit ovat olleet osalle oppilaista varsinaista taistelua siitäkin huolimatta, että ovat varsin aktiivisia liikkujia vapaa-ajalla. Joten kyse on asenteesta koululiikuntaa kohtaan, ei siitä etteikö viitsisi liikkua. Viime viikon liikuntatuntien jälkeen puhuimme asenteesta ja opettajien mielikuvista, jotka osasta oppilaista oli syntynyt. Oppilaat itse olivat hieman hämmentyneitä, että eivät he olleet tarkoittaneet olla niin negatiivisia. Tässä kohtaa sanon, että itse en opeta liikuntaa.

Seuraava mitä kuulin, oli se, että tytöt olivat käyneet pyytämässä ennen liikuntatuntia anteeksi omaa käyttäytymistään aiemmilla tunneilla suoraan liikunnanopettajalta. WAU! Olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt ja ylpeä heistä. En kehottanut heitä kuin korjaamaan asennoitumista seuraavilla tunneilla. Ja tuntikin oli mennyt varsin upeasti. Jään odottelemaan ensi viikon tuntia....

Pojilla tilanne oli vähän toinen, mutta edistystä sielläkin.

Koko luokka tsemppasi niin paljon, että katsoimme leffan kuvistunneilla. Olisiko joulukuu sittenkin toisenlainen kuin marraskuu...? Toivoa sopii ja olen yrittänyt vakuuttaa, että uskon heihin. 

Kunnes joulukuun 1. aamun koulu alkaa. Eräs poika tulee tuntia aiemmin kouluun ja mitä hänellä onkaan kädessä. Energiajuomatölkki!! Siitä voin arvata päivän suunnan. Ja arvaukset eivät kovin paljoa menneet ohi. Päivä oli vauhdikas tämän ja erään toisen osalta. En voi ymmärtää aamupalakulttuuria, joka tämän päivän nuorison piirissä vallitsee. Energiajuomalla tankataan aamulla, päivä mennään sillä kuin Durasel-puput konsanaan lähes täysin keskittymiskyvyttöminä syömättä ruokailussa mitään ja sitten iltapäivällä energia loppuu kuin seinään aivan kuin sillä Duracel-mainoksen vertaispupulla. Jollei koulu lopu ennen kuin energia, niin voi voi. Koko päivä on kyllä koulussa oltu, mutta mitä olisi oikeasti reppuun jäänyt. Ei paljoa..

Katson silti joulukuuta hyvillä mielin. Ja onhan tämä yhtä juhlaa. Itsenäisyyspäivä. Pikkujoulu. Joulumusikaali. Joulujuhla. Joululoma. Jouluaatto. Siinä lomassa pitäisi viimeiset kokeet saada hoidetuksi pois. Ja omalta osalta arvioinnit ja valmistelut joululomalle. Kaikki taas melko haastavaa, kun päätyönä teen vain lyhyitä sijaisuuksia. Luokanopettajan työ on oma kokopäivätyönsä, jossa energiaa kuluu uskomattoman paljon monenlaisten asioiden ja kontaktien hoitamiseen.